sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäisreissu Kalajoelle

Kalajoki on tullut tutuksi jo lapsuudessa. Äitini äiti(Mummo) on kotoisin sieltä, ja kävin perheeni kanssa lähes joka kesä hänen luonaan.
Teini-ikäisenä olin kaksi kesää siellä hevostallilla töissä ja se oli myöskin mieleenpainuvaa aikaa. Hevosjutuista lisää myöhemmin.




Lähdimme liikenteeseen pitkäperjantaina aamupäivällä.
Äitini tuli hakemaan minut Lahdesta matkan varrelta ja siitä matka kestikin 6h, pidimme muutaman lyhyen tauon.
Menomatka tuntuu aina pidemmältä kuin paluumatka.
Kaikenlaisista asioista rupattelu piti mielen virkeänä ja matkan tuntumaan lyhyeltä.

Määränpäässä oli paljon enemmän lunta kuin etelässä ja pakkastakin oli muutama aste.
Maisemat olivat pohjanmaalle tunnettua laakeaa tasankoa peltoineen






Tuulivoimalat olivat uusi tuttavuus, nekin olivat hyvin vaikuttava näky.




Perille päästyämme oli ruoka valmiina ja viinit kylmässä. Kävimme äitini kanssa paikallisessa Ravintola Kultakalassa. Olimme jo yhdeksän aikaan siellä ja meidän lisäksi siellä oli vain neljä asiakasta... paikka oli tyylikäs ja mukava. Emme siellä kumminkaan kauaa viihtyneet.



Seuraavana päivänä menimme äitini kanssa kylpylä Sanifaniin, mikä oli tosi kiva reissu. Tuntui että kaikki niskan kolotukset lähti ja olo oli sieltä lähtiessä kuin olisi käynyt hierojalla.



Sitä ennen kävimme kävelemässä hiekkasärkillä mikä kuuluu aina matkan traditioon. Koskaan aikaisemmin en ole paikkaa noin valkoisena nähnyt (muistaakseni).




Sen jälkeen menimme Ravintola Lokkilinnaan  munkkikahville mistä oli todella kaunis näkymä merelle. 




Tämän jälkeen vuorossa oli tietenkin Halpahalli mikä kuuluu myös Kalajoen rutiineihin. Halpahallista ostetaan aina rieskaa mukaan kotiin viemisiksi, mutta tälläkertaa sitä en ostanut. Rieskakiintiö täysi?



Lauantai iltana kävimme katsomassa Pääsiäiskokkoa mikä on pohjanmaan oma perinne. Kokkoja oli kylällä useampia ja ihmiset oli kivasti kokoontunut yhteen. Savupatsaita kohosi joka puolelta.
Paikalta voi myös ostaa arpoja ja paistaa makkaraa.












En todellakaan ole mikään aamuihminen mutta tuolla reissulla heräsin virkeänä jo puoli kahdeksalta kumpanakin aamuna, ja sunnuntaina pääsimmekin jo yhdeksältä lähtemään. Mummo ja Papa tuli meidän mukana etelään ja matka meni mukavasti Papan vitsejä kuunnellessa. 



Tulomatkalla pysähdyimme parilla huoltoasemalla ja eksyimme yhteen kalamökkiin missä oli kalamakkaraa myynnissä. Oli todella hyvää ja mistään muualta sitä ei kuulemma saa enkä ole koskaan törmännytkään moiseen. Olisikohan tässä uusi villitys tiedossa?



Kesällä taidetaan tehdä uusi reissu sisarusten kesken, toivottavasti lämpimimmissä merkeissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti