keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Valokuvaus haaste

Haastan kaikki valokuvailemaan ja jakamaan valokuvansa!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Valokuvaa 10 kuvaa. Kuvien teemat näkyy alla kuvissani.
Kuvat olisi hyvä ottaa tätä tehtävää tehtäessä eikä valmiista kansiosta.





Jotain kovaa



Jotain pehmeää


Kaunista


Rumaa


Hattu


Ihminen


Rakennus tai sen yksityiskohta


Toisiinsa sopivia värejä


Eläin


Lupaus kesästä


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäisreissu Kalajoelle

Kalajoki on tullut tutuksi jo lapsuudessa. Äitini äiti(Mummo) on kotoisin sieltä, ja kävin perheeni kanssa lähes joka kesä hänen luonaan.
Teini-ikäisenä olin kaksi kesää siellä hevostallilla töissä ja se oli myöskin mieleenpainuvaa aikaa. Hevosjutuista lisää myöhemmin.




Lähdimme liikenteeseen pitkäperjantaina aamupäivällä.
Äitini tuli hakemaan minut Lahdesta matkan varrelta ja siitä matka kestikin 6h, pidimme muutaman lyhyen tauon.
Menomatka tuntuu aina pidemmältä kuin paluumatka.
Kaikenlaisista asioista rupattelu piti mielen virkeänä ja matkan tuntumaan lyhyeltä.

Määränpäässä oli paljon enemmän lunta kuin etelässä ja pakkastakin oli muutama aste.
Maisemat olivat pohjanmaalle tunnettua laakeaa tasankoa peltoineen






Tuulivoimalat olivat uusi tuttavuus, nekin olivat hyvin vaikuttava näky.




Perille päästyämme oli ruoka valmiina ja viinit kylmässä. Kävimme äitini kanssa paikallisessa Ravintola Kultakalassa. Olimme jo yhdeksän aikaan siellä ja meidän lisäksi siellä oli vain neljä asiakasta... paikka oli tyylikäs ja mukava. Emme siellä kumminkaan kauaa viihtyneet.



Seuraavana päivänä menimme äitini kanssa kylpylä Sanifaniin, mikä oli tosi kiva reissu. Tuntui että kaikki niskan kolotukset lähti ja olo oli sieltä lähtiessä kuin olisi käynyt hierojalla.



Sitä ennen kävimme kävelemässä hiekkasärkillä mikä kuuluu aina matkan traditioon. Koskaan aikaisemmin en ole paikkaa noin valkoisena nähnyt (muistaakseni).




Sen jälkeen menimme Ravintola Lokkilinnaan  munkkikahville mistä oli todella kaunis näkymä merelle. 




Tämän jälkeen vuorossa oli tietenkin Halpahalli mikä kuuluu myös Kalajoen rutiineihin. Halpahallista ostetaan aina rieskaa mukaan kotiin viemisiksi, mutta tälläkertaa sitä en ostanut. Rieskakiintiö täysi?



Lauantai iltana kävimme katsomassa Pääsiäiskokkoa mikä on pohjanmaan oma perinne. Kokkoja oli kylällä useampia ja ihmiset oli kivasti kokoontunut yhteen. Savupatsaita kohosi joka puolelta.
Paikalta voi myös ostaa arpoja ja paistaa makkaraa.












En todellakaan ole mikään aamuihminen mutta tuolla reissulla heräsin virkeänä jo puoli kahdeksalta kumpanakin aamuna, ja sunnuntaina pääsimmekin jo yhdeksältä lähtemään. Mummo ja Papa tuli meidän mukana etelään ja matka meni mukavasti Papan vitsejä kuunnellessa. 



Tulomatkalla pysähdyimme parilla huoltoasemalla ja eksyimme yhteen kalamökkiin missä oli kalamakkaraa myynnissä. Oli todella hyvää ja mistään muualta sitä ei kuulemma saa enkä ole koskaan törmännytkään moiseen. Olisikohan tässä uusi villitys tiedossa?



Kesällä taidetaan tehdä uusi reissu sisarusten kesken, toivottavasti lämpimimmissä merkeissä!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Ajatuksia työttömyydestä ja syrjäytymisestä



Työttömyys on monelle arka aihe ja siitä puhuminen saattaa olla vaikeaa. Voisin kuvitella että aika moni tietää varmaan ainakin yhden pitkäaikaistyöttömän.
Tässä pieniä ajatuksia ja kokemuksia läheisen pitkään jatkuneesta työttömyydestä.






Lähipiiri,ystävät ja perhe ovat monelle motivaatio,kannustin ja jaksamisen lähde.
Entä jos ihmisellä ei ole näistä mitään?

Päivät menevät kotona pimeässä yksinään istuessa ja telkkaria katsellessa.
Asunnon siivoamisestakin on tullut vaikeaa kun ei jaksa ryhtyä.
Välillä joku sukulainen soittaa tai joskus käy kylässä ja työtön esittää että kaikki on loistavasti. Puheenaiheet pyörivät ruuanlaiton,sään ja telkkariohjelmien ympärillä. Syrjäytymisen merkit näkyvät selkeästi.

Kuunteleva ihminen saattaa miettiä itsekseen onko tällainen ihminen oikeasti onnellinen ja onko tämä normaalia? Suurin osa terveistä ihmisistä kumminkin haluaa kehittyä ja tavata ihmisiä.

Monet ihmiset tulevat pienestä iloiseksi ja se on hyvä asia, Mutta siinä vaiheessa kun ihminen iloitsee siitä miten hän uudisti arkeaan laittamalla sinappia jauhelihakastikkeeseen voi ehkä jo hälytyskellot ruveta soimaan.
On hyvä pystyä iloitsemaan pienistä asioista, se on jo edistysaskel. Se ehkä kertoo että jotain on vielä tehtävissä.

Omaa työttömyyttä selitetään fyysisillä kolotuksissa. On käsikipua,selkäkipua, jalkakipua.
Mutta samaan aikaan ihminen kykenee tekemään välillä pihatöitä ja elämään ihan normaalisti. Kipu ei näy käytöksessä eikä elämässä.
Työttömän passivoituminen ja itsensä kehittämisen puute ja into ovat suuria esteitä mistä on vaikea päästä yli varsinkaan yksin.

Omaa huonoa tilannetta ei ehkä itse näe, ja se tekee siitä vielä vaikeampaa.
On hyvin surullista nähdä sivusta tällaista vanhempaa ihmiskohtaloa joka ei vaan saa otetta elämäänsä. Välillä sitä miettii miten voisin auttaa?
Kaikki kehitysehdotukset ovat saaneet tyrmäyksen koska hän ei kykenisi siihen kolotustensa takia tai jonkun muun syyn takia. Jokainen ihminen kumminkin huolehtii omasta elämästään, joten toisen tilanteen sureminen ei tilannetta paranna.

Ketään ei voi pakottaa, kaikki lähtee kumminkin omasta itsestä.

Työvoimatoimistot kehottavat hakemaan työtä ja yrittävät saada puhelinsoitoilla ihmisen liikkeelle, mutta se ei aina riitä. Työtön ihminen on ruvennut taistelemaan vastaan ja tekee kaikkensa pysyäkseen linnakkeessaan ja odotellessaan eläkepapereita mihin ainoastaan tähtää.

Lähihoitajakoulu on avannut silmäni siinä mielessä että jokainen pystyy jollain tapaa kuntoutumaan, oli nuori tai vanhempi.

Huonot kokemukset työelämästä saattaa jättää traumoja, mutta niistä pääsee yli jos haluaa. Hyvää tapahtuu jos itse haluaa.




Sosiaaliset suhteet ovat kaiken hyvän alku ja juuri.


Yksin harva pystyy mihinkään.