maanantai 26. kesäkuuta 2017

Synttärit ja Juhannus


En ole koskaan ollut mikään juhlien järjestäjä.
Tänä vuonna pidin tavallisesta poikkeavat synttärit ja kutsuin oman perheeni ja poikaystävän vanhemmat samaan aikaan pieneen asuntoomme.
Kaikki meni oikein kivasti ja seuraavankerran he varmaan näkevät kun valmistun.





Kakut onnistui ihan hyvin ja niitä pienimuotoisesti kehuttiinkinkin. Kovin kauniita eivät kakkuni ole koskaan olleet.
Oma kädenjälki näkyy, mutta sehän on ihan hyvä!
Epätäydellisyys on myös kaunista.



 Liljoja murultani.


Sain ihania skandinaavisia lupiineja siskoltani. Parveke sai lisää kukkaloistoa.
Kuten huomaatte, orvokki odottaa vielä trimmausta.






Kärhöni on vielä elossa!





Lähdimme juhannusaattona aamupäivällä poikaystävän vanhempien mökille. Siellä syötiin ja grillattiin.
Sieltä lähdimme vanhempieni luokse viettämään loppuiltaa ja puolenyön aikoihin oltiin jo kotona.
A rakastaa lämpöä.


Jokainen juhannusaattomme on ollut erilainen ja se on oikeasti tosi mukavaa! Uudet tilanteet ja uudet ihmiset kasvattavat ja lisäävät elämänkatsomusta.
Mistäköhän löydämme itsemme vuoden päästä, innolla sitä jo odotellessa.


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Meidän partsi!


Parvekkeemme on mukavan pieni mutta loppuenlopuksi tarpeeksi tilava meille kahdelle.
Ilta-aurinko paistaa kivasti joten kukkienkin täytyy olla varjossa viihtyviä.

Tänävuonna en ole ostanut yhtä paljon parvekkeelle kukkia kuin viimevuosina.
Perinteinen orvokkiamppeli minkä hankin jo keväällä on yleensä koko kesän parvekkeella.
Orvokin voi leikata alas sitten kun se on kasvanut liian pitkäksi. Se lähtee hyvin uuteen alkuun eikä säikähdä leikkuuta.

Hankin meille kärhön ja kehikon mitä vasten se pystyy kiipeämään, ja ajattelin kokeilla josko se jaksaisi minulla talvehtiakkin.
Meillä kun on lasitettu parveke ja kärhön ei pitäisi olla niin herkkä. Pienikukkaiset lajikkeet on parhaiten talven kestäviä, mutta minä ostin ihan normaalin ja mielenkiinnolla katson mitä mahtaa tapahtua.









Kyllä, tuo orvokki pääsee trimmiin juhannuksen jälkeen.



Löysin nämä söpöt pöllöt jostain kirpparilta viime kesänä.




Yritin keväällä kasvattaa yrttejä, mutta meillä on niin pimeä asunto ettei ne lähtenyt ollenkaan kasvuun. Lisävalollakin kokeilin mutta ei onnistunut. 
Edellisessä asunnossa sain chilit kukkimaan ja tuottamaan satoa mutta harmillisesti tässä asunnossa se ei nyt onnistu.
Laitoin kesäkuun alussa ruukkuihin jotain siemeniä ja hyvin ne näyttää siellä kasvavan. Tässäkin ajattelumaailma, tulkoot jos on tullakseen.


Jos haluaa ison kärhön oikeasti selviävän parvekkeella talven yli ja muutenkin, kannattaa ostaa paljon isompi ruukku missä alhaalla reikä. Kärhöt pitää tilasta. Kastelun olisi hyvä olla tasaista, vesi ei saisi jäädä seisomaan mihinkään aluslautaselle tai ruukun pohjalle.

Kärhön henkiinjäämistaistelusta lisää syksymmällä :)

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kosmetiikka suosituksia


Näin kesällä on hyvä kurkistaa kaappiin ja tarkistaa että esimerkiksi hiustenhoitotuotteet on ajan tasalla.
Itse omistan superkuivat hiukset ja se valitettavasti näkyy parin kuukauden markettituotteiden käytön jälkeen.
Olen käyttänyt kampaamotuotteita ja eron huomaa heti.

Meikkejä voi päivittää, tosin kesällä en itse meikkaile kovin paljoa. Luonnollisuus on kaunista!

Tässä muutamia lempparituotteita ja ehdoton ei tuotekin täältä löytyy, lukekaa!
Tuoksulla on väliä.


ESSENCE, instant matt:
Meikkivoiteen ja puuterin kiinnityssuihke. Kiinnittää hyvin meikin ja iho ei rupea kiiltämään niin nopeasti.

LUMENE, Blur foundation longwear:
Peittävä meikkivoide, jättää mattapinnan.
Ihastuin, suosittelen!

ESSENCE, stay all day 16h:
Peittää väsymyksen silmien ympäriltä. Ihon pienet virheet ja punoituksen saa kontrolliin tällä tuotteella. 

ESSENCE, mattifying compact powder:
Hyvin ihon mattapintaisena pitävä puuteri.

ESSENCE, eyebrow:
Kulmiin saa kivasti väriä.
Paketin mukana tuli kulmakarvamuotteja minkä mukaan saisi värittää kulmat itselleen....heitin ne roskiin.




ARGAN OIL, By Klippoteket:
Kuiville hiuksille ja päänahalle.
Riittoisan oloinen ja hyvän tuoksuinen. Hiukset tuntuvat tämän shampoo käsittelyn jälkeen paljon pehmeämmiltä.

REDKEN, Color extend magnetics:
Värjätyille hiuksille tarkoitettu hoitoaine. Itse värjäilen säännöllisesti parin kuukauden välein tyveäni joten tämä on ehdoton.
Kosteuttaa todella hyvin ja saa hiukset näyttämään terveiltä.
Tuoksuu hyvältä!

KÉRASTASE nutritive:
Hyvin kosteuttava shamppoo mikä hellii kuivaa päänahkaa ja hiuksia. Ihanan tuoksuinen! Tätä ei tarvitse paljoa kerralla laittaa, joten suht riitoisakin on.

PIRKKA, Argan body lotion:
Kosteuttava, hyvän tuoksuinen, Ihoa rauhoittava.
Välillä suihkun jälkeen jalat rupeavat kutisemaan todella paljon ja pieniä näppylöitäkin tulee. Kuivuutta?tai (syöpä)
Mutta tämä voide on pitänyt kutinat kaukana.





DOVE Derma Spa, summer revived:

Pienen päivityksen antava kosteuttava vartalovoide. Iho jää haisemaan pahalle tämän käytön jälkeen omasta mielestäni (ja muiden). En suosittele!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Vihdoinkin...Kesäloma!







Olen vihdoinkin suorittanut kouluni siihen pisteeseen että kesäloma voi alkaa!
Kasvuntukeminen ja ohjaus, Hoito ja huolenpito, Kuntoutumisen tukeminen ja ohjaus olisivat nyt taputeltu kivasti pakettiin!
Arviointikeskustelu viimeisimmästä olisi ensiviikolla, ja sitä tässä ensimmäisinä lomapäivinäni olenkin nyt tehnyt. Ja nytkin itseasiassa pitäisi tehdä.

Tiedättekö sen tunteen kun pitäisi tehdä jotain tärkeää niin rupeaakin tekemään jotain ihan muuta?

Tässä taisi juurikin käydä niin. En ole moneen kuukauteen päivittänyt blogiani, mutta nyt lupaan ryhdistäytyä!
Teitä lukijoita on kumminkin käynyt sivuillani siihen malliin että haluan välillä yllättää uudella postauksella.











Kävimme poikaystäväni kanssa viikonloppuna veneilemässä ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Vesillä aika menee niin nopeasti.
Kaksi tuntia vierähti nopeasti ja sinä aikana saimme 3 hyvänkokoista haukea.
Olemme siitä kummallisia kalastajia ettemme useinkaan ota kaloja itsellemme vaan päästämme ne takaisin kasvamaan.

Veneily on niin ihanaa, varsinkin aurinkoisella kesäsäällä. Voi vaan kuunnella veden liplatusta.










Toteutin viimeisimmässä työharjoittelupaikassa kehitysvammaisten päivätoiminnassa tällaisen pikku projektin.
Ensin kävimme keräämässä kukkia,lehtiä ja keppejä.
Sen jälkeen prässäsimme kukat kirjojen välissä.
Seuraavana päivänä asettelimme kukat laminointimuovin sisään ja laminoimme teoksen.
Lopuksi liimasimme kepeistä kehykset jotta teoksesta tulisi enemmän taulumainen.

Näitä voi laittaa vaikka ikkunaan roikkumaan tai seinälle.






Pääsin alkukesästä ratsastamaan pitkästä aikaa!
Viimeksi n.kymmenen vuotta sitten.
Ostin itselleni uudet saappaat ja hanskat, sain uudet ratsastushousutkin.
Vanhat olivat hävinneet tai vaihtaneet omistajaa.

Nyt täytyisi enää etsiä jokin kiva talli joku päivä mistä saisi opiskelija alennuksilla tunteja. On tuo vaan niin mukavaa, kaikkien selästä putoamisten ja jalalle astumisten jälkeen.


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Valokuvaus haaste

Haastan kaikki valokuvailemaan ja jakamaan valokuvansa!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Valokuvaa 10 kuvaa. Kuvien teemat näkyy alla kuvissani.
Kuvat olisi hyvä ottaa tätä tehtävää tehtäessä eikä valmiista kansiosta.





Jotain kovaa



Jotain pehmeää


Kaunista


Rumaa


Hattu


Ihminen


Rakennus tai sen yksityiskohta


Toisiinsa sopivia värejä


Eläin


Lupaus kesästä


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäisreissu Kalajoelle

Kalajoki on tullut tutuksi jo lapsuudessa. Äitini äiti(Mummo) on kotoisin sieltä, ja kävin perheeni kanssa lähes joka kesä hänen luonaan.
Teini-ikäisenä olin kaksi kesää siellä hevostallilla töissä ja se oli myöskin mieleenpainuvaa aikaa. Hevosjutuista lisää myöhemmin.




Lähdimme liikenteeseen pitkäperjantaina aamupäivällä.
Äitini tuli hakemaan minut Lahdesta matkan varrelta ja siitä matka kestikin 6h, pidimme muutaman lyhyen tauon.
Menomatka tuntuu aina pidemmältä kuin paluumatka.
Kaikenlaisista asioista rupattelu piti mielen virkeänä ja matkan tuntumaan lyhyeltä.

Määränpäässä oli paljon enemmän lunta kuin etelässä ja pakkastakin oli muutama aste.
Maisemat olivat pohjanmaalle tunnettua laakeaa tasankoa peltoineen






Tuulivoimalat olivat uusi tuttavuus, nekin olivat hyvin vaikuttava näky.




Perille päästyämme oli ruoka valmiina ja viinit kylmässä. Kävimme äitini kanssa paikallisessa Ravintola Kultakalassa. Olimme jo yhdeksän aikaan siellä ja meidän lisäksi siellä oli vain neljä asiakasta... paikka oli tyylikäs ja mukava. Emme siellä kumminkaan kauaa viihtyneet.



Seuraavana päivänä menimme äitini kanssa kylpylä Sanifaniin, mikä oli tosi kiva reissu. Tuntui että kaikki niskan kolotukset lähti ja olo oli sieltä lähtiessä kuin olisi käynyt hierojalla.



Sitä ennen kävimme kävelemässä hiekkasärkillä mikä kuuluu aina matkan traditioon. Koskaan aikaisemmin en ole paikkaa noin valkoisena nähnyt (muistaakseni).




Sen jälkeen menimme Ravintola Lokkilinnaan  munkkikahville mistä oli todella kaunis näkymä merelle. 




Tämän jälkeen vuorossa oli tietenkin Halpahalli mikä kuuluu myös Kalajoen rutiineihin. Halpahallista ostetaan aina rieskaa mukaan kotiin viemisiksi, mutta tälläkertaa sitä en ostanut. Rieskakiintiö täysi?



Lauantai iltana kävimme katsomassa Pääsiäiskokkoa mikä on pohjanmaan oma perinne. Kokkoja oli kylällä useampia ja ihmiset oli kivasti kokoontunut yhteen. Savupatsaita kohosi joka puolelta.
Paikalta voi myös ostaa arpoja ja paistaa makkaraa.












En todellakaan ole mikään aamuihminen mutta tuolla reissulla heräsin virkeänä jo puoli kahdeksalta kumpanakin aamuna, ja sunnuntaina pääsimmekin jo yhdeksältä lähtemään. Mummo ja Papa tuli meidän mukana etelään ja matka meni mukavasti Papan vitsejä kuunnellessa. 



Tulomatkalla pysähdyimme parilla huoltoasemalla ja eksyimme yhteen kalamökkiin missä oli kalamakkaraa myynnissä. Oli todella hyvää ja mistään muualta sitä ei kuulemma saa enkä ole koskaan törmännytkään moiseen. Olisikohan tässä uusi villitys tiedossa?



Kesällä taidetaan tehdä uusi reissu sisarusten kesken, toivottavasti lämpimimmissä merkeissä!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Ajatuksia työttömyydestä ja syrjäytymisestä



Työttömyys on monelle arka aihe ja siitä puhuminen saattaa olla vaikeaa. Voisin kuvitella että aika moni tietää varmaan ainakin yhden pitkäaikaistyöttömän.
Tässä pieniä ajatuksia ja kokemuksia läheisen pitkään jatkuneesta työttömyydestä.






Lähipiiri,ystävät ja perhe ovat monelle motivaatio,kannustin ja jaksamisen lähde.
Entä jos ihmisellä ei ole näistä mitään?

Päivät menevät kotona pimeässä yksinään istuessa ja telkkaria katsellessa.
Asunnon siivoamisestakin on tullut vaikeaa kun ei jaksa ryhtyä.
Välillä joku sukulainen soittaa tai joskus käy kylässä ja työtön esittää että kaikki on loistavasti. Puheenaiheet pyörivät ruuanlaiton,sään ja telkkariohjelmien ympärillä. Syrjäytymisen merkit näkyvät selkeästi.

Kuunteleva ihminen saattaa miettiä itsekseen onko tällainen ihminen oikeasti onnellinen ja onko tämä normaalia? Suurin osa terveistä ihmisistä kumminkin haluaa kehittyä ja tavata ihmisiä.

Monet ihmiset tulevat pienestä iloiseksi ja se on hyvä asia, Mutta siinä vaiheessa kun ihminen iloitsee siitä miten hän uudisti arkeaan laittamalla sinappia jauhelihakastikkeeseen voi ehkä jo hälytyskellot ruveta soimaan.
On hyvä pystyä iloitsemaan pienistä asioista, se on jo edistysaskel. Se ehkä kertoo että jotain on vielä tehtävissä.

Omaa työttömyyttä selitetään fyysisillä kolotuksissa. On käsikipua,selkäkipua, jalkakipua.
Mutta samaan aikaan ihminen kykenee tekemään välillä pihatöitä ja elämään ihan normaalisti. Kipu ei näy käytöksessä eikä elämässä.
Työttömän passivoituminen ja itsensä kehittämisen puute ja into ovat suuria esteitä mistä on vaikea päästä yli varsinkaan yksin.

Omaa huonoa tilannetta ei ehkä itse näe, ja se tekee siitä vielä vaikeampaa.
On hyvin surullista nähdä sivusta tällaista vanhempaa ihmiskohtaloa joka ei vaan saa otetta elämäänsä. Välillä sitä miettii miten voisin auttaa?
Kaikki kehitysehdotukset ovat saaneet tyrmäyksen koska hän ei kykenisi siihen kolotustensa takia tai jonkun muun syyn takia. Jokainen ihminen kumminkin huolehtii omasta elämästään, joten toisen tilanteen sureminen ei tilannetta paranna.

Ketään ei voi pakottaa, kaikki lähtee kumminkin omasta itsestä.

Työvoimatoimistot kehottavat hakemaan työtä ja yrittävät saada puhelinsoitoilla ihmisen liikkeelle, mutta se ei aina riitä. Työtön ihminen on ruvennut taistelemaan vastaan ja tekee kaikkensa pysyäkseen linnakkeessaan ja odotellessaan eläkepapereita mihin ainoastaan tähtää.

Lähihoitajakoulu on avannut silmäni siinä mielessä että jokainen pystyy jollain tapaa kuntoutumaan, oli nuori tai vanhempi.

Huonot kokemukset työelämästä saattaa jättää traumoja, mutta niistä pääsee yli jos haluaa. Hyvää tapahtuu jos itse haluaa.




Sosiaaliset suhteet ovat kaiken hyvän alku ja juuri.


Yksin harva pystyy mihinkään.








torstai 30. maaliskuuta 2017

Kotipaikka







Sinne on kiva mennä, olet aina tervetullut.

Lämminhenkisyys.

Talon vahtikoirat ovat rauhallisina omassa aitauksessaan.

Voi olla oma itsensä.

Elämän äänet kuuluvat.

Ulkona linnunlaulu ja hiljaisuus.

Sieltä lähtiessä tulee välillä haikea olo.

Siellä voit rentoutua ja olla ajattelematta mitään tärkeää.

Siellä on tärkeimmät ihmiset.

Yhdessä ruuan laitto.

Pikkuveljien huonekasvien elvytys tarvittaessa.

Kaikista asioista voidaan keskustella.

Koirat pääsevät juoksemaan pihalla vapaasti.

Valoisa.

Koti on siellä missä sydämesi on.





 Vanhempien luona on kiva käydä,mutta on kiva tulla myös omaan kotiin.
Tosin tälläkertaa tyhjään kotiin.