tiistai 29. marraskuuta 2016

Tekeleitä






Helmisydän

Sain vihdoinkin valmiiksi pari taulua!
Tässä hyviä lahjaideoita jollekkin tekevälle ihmiselle.
Ajatuksena on luoda kaikkea sisustukseen liittyvää ja laittaa tänne teille esille. Näitä voi myös ostaa edullisesti, ja teen myös tilauksesta näitä malleja.
Yhteydenottolomakkeella voi kysyä lisää tai kommentoimalla viestikenttään.





Kummankin taulun mitat ovat 20x20cm


Lisää luvassa...!


 



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ikea ja yllättävä inspiraatio.









Päätimme sunnuntain kunniaksi tehdä retken Vantaan Ikeaan. Löysin mm. kuvassa olevat ihanat sohvatyynyt.
Olohuoneen väreinä ovat harmaa, musta ja valkoinen.
 Sohvatyynyillä saa kivasti uutta ilmettä olohuoneeseen, ja edullisesti.
Yritimme katsoa olohuoneeseen Ikeasta mattoa, mutta sieltä ei löytynyt meille oikeanlaista. Ajatuksena oli päävärinä vaaleanharmaa tai valkoinen jonkinlaisilla kivoilla kuvioilla tai raidoilla.





Oli aika huvittavaa huomata miten automme poikkesi hyvin muista.
 Pääkaupunkiseudulla ei lunta ollut ollenkaan. Täällä meilläpäin on ihan kunnon kinokset ja lisää sataa tälläkin hetkellä.
Kävimme Ikea kierroksen jälkeen Kultaleopardissa syömässä kiinalaista. Täytyy kyllä sanoa että sieltä saa parasta kiinalaista, suosittelen kaikille.
 





Lauantaina Pinterestiä pitkästäaikaa selaillessani luovuuden kukka rupesi taas kukkimaan. Olen ollut nyt pari päivää ihan innoissani kaikista suunnitelmistani mitä meinaan tässä kaiken ohessa toteuttaa.
Älkää huoliko, tulette varmasti kuulemaan niistä lisää.
 Ensimmäinen luomukseni rakentuu tuosta valkoisesta lankakerästä. Paljastan teille sen verran että se liittyy sisustukseen.
 Villasukkia tai kaulaliinoja ei ole tiedossa.
 


Jätän teidät nyt ärsyttävästi odottamaan jatkoa. Voi olla että lankaluomukseni esitellessä teille olen saanut jo muutakin kivaa aikaan. Tulette ne kyllä näkemään ;)

Hyvää ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!
T.Jenna

perjantai 25. marraskuuta 2016

Pohdintoja ammattimaisuudesta.










Ammattilainen, sana joka on hyvinkin lyhyt mutta tarkoittaa todella monia asioita.

Minun mielestä oman alansa ammattilainen osaa hahmottaa oman työpäivänsä kokonaisuutena ja toimii sen mukaisesti.
Tietää oman työnsä teoriatietoja ja toimii sen mukaan, ja osaa muuntaa teoriatiedon käytännöksi.
 Osaa opastaa selkeästi asiakkaita, työkavereita, harjoittelijoita.
Ammattilainen osaa myös soveltaa teorioita käytännössä ja yhdistellä niitä tilanteisiin.

Kohtelee työkavereita ja asiakkaita asiakaspalveluhenkisesti ja puhuu heille kauniisti. Periaatteella kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Ammattilainen osaa ajatella ensin ja puhua vasta sitten. Räyhäävä ja kiukutteleva ihminen ei anna hyvää kuvaa itsestään. Toki jokainen saa näyttää tunteitaan. Työpaikalla ei kuitenkaan voi käyttäytyä kuin eläintarhassa ellei halua myrkyttää ilmapiiriä. Ja eihän kukaan sellaista halua tehdä.

Ammattimaisuuteen kuuluu myös palautteen vastaanotto. Kukaan ei ole täysin valmis, kaikki saavat elämänsä aikana rakentavaa palautetta, halveksuvaa ja syyttävää palautetta.
Ne vain täytyy osata ottaa vastaan. Vaikka olisit tehnyt työtäsi 20 vuotta voit silti saada palautetta.
Omat negatiiviset tunteet ei saa vaikuttaa työn laatuun tai siihen miten puhut toisille.

Avun pyytäminen on myös tärkeä ominaisuus, se kertoo siitä että tiedostat omat rajasi, kukaan ei ole yli ihminen. Joskus omat tiedot ei riitä ja täytyy turvautua työkaveriin tai hakea tietoa internetistä tai kirjoista.

Jokaisessa työpaikassa voi oppia ammattimaisuutta, eï sinun  tarvitse olla kouluja käynyt että osaisit tehdä jotain. Se että kuuntelet työpaikassasi ohjeita ja toimit niitten mukaan kasvattaa sinua työntekijänä.
Toisen ihmisen arvostus ja katsominen omaa napaa pidemmälle ovat erittäin hyviä lähtökohtia menestymiseen.

Pitkästä aikaa vähän pohdintoja tähän blogiin. Näyttöviikko päiväkodissa vihdoinkin ohi! Hyvin meni omasta mielestäni, toki aina on kehittämisen varaa. Arviointikeskustelua odotellessa! 

Hyvää viikonloppua lukijat!





sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Shoppailua ja leipomista


Löysin tollasen ihanan pompula pipon Sokokselta tänään. Täytyyki olla nyt tarkkana ettei koirat pääse tutustumaan lähemmin, tollaset karvapallot on meillä aika suosittuja retuutusleluja. Yhtenä talvena samantyylinen karvapallo sai aika kovaa kyytiä ku oli pudonnut vahingossa lattialle.




Mukaan tarttui myös kasvonaamio, kulma ja ripsiväri. Tykkään pitää ihosta huolta varsinki näin talviaikaan. Toi kulmien värjäys oli vähä erilainen mitä oon normaalisti ostanu.
 Tuossa laitettiin ekaks nestemäistä ainetta kulmiin ja sen annettiin vaikuttaa 2min.
 Sen jälkeen värituubista ripsiharjaan väriä ja kulmiin jonka jälkeen annettiin vaikuttaa 30 sekuntia. Sitten vaan huuhtelu. Väri tarttui heti, joten suojaseerumi mikä tuli mukana oli hyvinkin tarpeellinen.


Päivällä päätin leipoa pitkästä aikaa pullaa. Leivon yleensä puolen litran taikinan ja laitan puolet pakastimeen.
 Normaalisti leivon korvapuustejakin mutta tänään tuli vain voisilmäpullia. Olin katsovinani että kaikki tarpeellinen löytyy kaapista...mutta sokeria olikin vain 1dl vaikka taikinaan olis tarvinnut 2dl. Otin riskin ja tein niillä mitä oli ja tuli ihan hyviä, ei ainakaan liian makeita 😜
Kun pääsin soveltamisen vauhtiin päätin vielä kokeilla kookoshiutaleita voisilmään. Jos tykkää kookoksen mausta niin suosittelen!








Kookos voisilmäpulla

50g hiivaa         
5dl maitoa
1dl(tai 2dl) sokeria        
1tl suolaa 
2 kananmunaa
n16dl jauhoja    
4tl kardemummaa
150g sulatettua margariinia
(1tl kookosrouhetta per pulla)
1 kananmuna voiteluun

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.
 Lisää kardemumma,suola,sokeri,kananmuna ja sekoita.
Lisää jauhoja vähitellen niin että taikina irtoaa kulhosta, lisää taikinaan sulatettu voi.
Anna taikinan turvota huoneen lämmössä n 1h.
Pyörittele pullat pellille, tee reikä keskelle ja kookoshiutale pohjalle ja nokare voita päälle.
Sudi pullat kananmunalla ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa niin kauan kunnes pullat ovat kauniin kullan ruskeat. Lopuksi voit vielä ripotella raesokeria päälle.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Teemana Joulu


Me käytiin tänään joulunavauksessa, ja nähtiin kaupungin hienot jouluvalot, joulukuusi ja tietenkin itse joulupukki.
 Lapsiperheitä oli paljon liikenteessä, enemmänkin olisi voinut olla. Kaupungilla joulua fiilistellessä tuli itsellekkin halu koristella oma asunto jouluisaksi.
Siitä se sitten lähti...

Muutamat joulukortit ehdin jo ostaa kauppareissulla. En tosin ajatellut niitä ihan vielä lähettää vaikka aika ajoissa olenkin liikenteessä.



Kotiin päästyä kävin hakemassa varastosta joulukassin ja löysin joulupallot mitkä oli viimevuonna meidän joulukuusessa. 
Tänä vuonna ei ajateltu joulukuusta laittaa joten kokeilin miltä joulupallot näyttäisi sisustustikkaissa. Ihan jees..yritys hyvä kymppi, mutta ei sopinut meidän sisustukseen.
 Punainen väri hyökkäsi jokakerta silmille ja rupesi suorastaan ahdistamaan. En ole ikinä erityisesti pitänyt punaisesta varsinkaan sisustuksessa. Punaista joulua meille ei tule ja nuo punaiset joulupallot menikin samantien takaisin sinne mistä tulikin.




Perinteinen kynttelikkö löytyy, ja sekin ihanan valkoinen.





    Yksi joulupallo sai luvan jäädä kultaisen värinsä ansiosta.😁




               Ihana sydän ikkunavalo pääsi tänävuonna roikkumaan olohuoneen peilin kulmaan.





Päätin kumminkin vähän lipsua. Vaikka punainen ei sovikkaan mun sisustustyyliin, laitoin pari perinteistä tonttua ja pehmo sydämen koristamaan valkoista seinäkoristetta.
Kaapista löytyy myös punainen kaitaliina mikä menee pöydälle ehdottomasti vasta jouluviikolla.
Aika söpöö, mut saa välillä ollakki.😍



torstai 17. marraskuuta 2016

Torstai toivoa täynnä

Tänään koulumatkan varrella oli murheellinen näky. Auto oli täysin kyljellään tienvieressä onnettomuuden seurauksesta. Olen kyllä nähnyt kolaroituja autoja mutta tuo oli kyllä kaiken huippu. Uutisissa sanottiinkin että kyseessä oli ohitustilanne ja sen seurauksena tämä kauheus sitten tapahtui.

Iltapäivällä kun tulin koulusta kotiin asuinalueellamme oli auto törmännyt valopylvääseen, mutta tämäkin oli aivan erilainen tapaus. Huumorimiehet oli selkeästi lähteneet liikenteeseen.
Pienen vanhan keltaisen auton katolle oli askarreltu kattoteline ja kattotelineeseen oli laitettu kiinni vanha ruosteinen tynnyri. Tynnyrin pohjaan oli maalattu keltaisella hymynaama. Eikä tässä vielä kaikki... tynnyrin viereen katolle oli kiinnitetty potkukelkka ja värikäs siivousviuhka. Poliisin nauhat koristivat kivasti tätä hullua kokonaisuutta ikäänkuin loppusilauksena teokselle. Tuon auton ohittaessa tuli enemmänkin huvittunut olo.

Tämä pimeä ja vesi/lumisateinen aika heikentää näkökenttää joten tarkkana saa olla jalankulkijana ja autoilijana. Itse lähden mielummin vähän aikaisemmin liikenteeseen kuin ohittelen viimeistäpäivää pikkutiellä autoja. Järjen käyttö on sallittua.



Koulussa päästiin mittaamaan verenpaineita toisiltamme vanhanaikaisella pumppumittarilla. Se oli aluksi aika vaikeaa.
Ensin laitetaan mansetti oikeaan olkavarteen 2cm kyynärtaipeen yläpuolelle. Sen jälkeen stetoskooppi kaulalle ja etsittiin potilaan pulssi ranteesta ja pumppailtiin. Sitten kun ranteessa ei tunnu enää pulssia lisätään vielä vähän lisää ilmaa. Sen jälkeen napit korville ja stetoskooppi käsitaipeese ja ilmaa ruvetaan vähentämään pikkuhiljaa. Sieltä sitten systolinen yläpaine kuuluu ekana voimakkaampana sykähdyksenä jonka jälkeen syke kuuluu hetken ja sen jälkeen hetken hiljaisuus mikä tarkoittaa Diastolista alapainetta. Nämä on siis niin pieniä ääniä että ympäristön täytyy olla todella hiljainen että nuo äänet kuulee.
Tämäkin on käsittääkseni sellainen taito mikä lähihoitajan pitää vain osata. Monessakaan työpaikassa ei enää kuulemma käytetä manuaalisia vaan automaattisia, mutta manuaalinen on paljon tarkempi.

Siinä vähä tämän päivän ihmettelyjä. On se vaan mukavaa oppia joka päivä jotain uutta! Positiivisin mielin eteenpäin!

Seuraavaksi koirat lenkille ja oman kullan kainaloon! <3



tiistai 15. marraskuuta 2016

Isänpäivän kahvimaratooni ja pieni siivu koulua.

Viimeviikonloppu meni mukavasti sukuloidessa. Kävimme oman isäni ja avopuolisoni isän luona, joten kahvia tuli juotua muutama kuppi.


Vanhempieni luona tein koko perheelle ruokaa.
Sillähetkellä oli 5 perheenjäsentä paikalla kun normaalisti niitä olisi vielä kaksi lasta lisää ja heidän puolisonsa tietty.
Perheen miehet päätti käydä kaupassa ja osti kaksi 700g jauhelihaa ja kolme purkkia kermaa(=pippuri, kolmesipulia, juusto) ja tietenkin kilon spagettia. Minähän otin emännän elkein suurimman paistinpannun mitä talosta löytyi ja rupesin paistamaan jauhelihoja.


Täytyy tähän väliin kyllä sanoa etten ole eläessäni paistanut tuollaista määrää jauhelihaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jauhelihojen siinä paistuessa laitoin koko kilon spagetteja porisemaan ja voin vaan kuvitella että he syö vielä tänäkin päivänä niitä spagetteja siellä. Tuli kyllä hyvä kastike loppuenlopuksi vaikka itse sanonkin ja oli kivaa tehdä ruokaa tärkeille ihmisille. Meillä on hyvin tiivis perhe vaikka minä ja siskoni olemmekin jo muuttaneet omillemme. Kaikesta huolimatta yhteydenpito on lähestulkoot joka viikkoista. 

Lopuksi vähän koulujuttuja. Mulla alkoi paljon puhuttu hoito ja huolenpito jakso viime viikolla. Toi on kuulemma se jakso missä erottuu ns. jyvät akanoista ja en kyllä yhtään ihmettelekkään. Toisiin pistäminen ja kakkavaippojen vaihto vaatii kyllä tiettyä luonnetta.
Siihen liittyen tänään oli Aseptiikan koe ja se meni omasta mielestäni oikein hyvin! Koulu on tällähetkellä mun päätyö, joten tästä aiheesta saattaa tulla joitakin kirjoituksia.
Tutkintotilaisuussuunnitelmakin tuli opettajalta tänään takaisin ja sain täydentää sitä muutamalla jutulla. Se on siis aivan normaalia että ensimmäiseen suunnitelmaan halutaan lisätietoja, ja sainkin ne tuossa äsken tehtyä. Ensiviikkolla on tutkintotilaisuusviikko ja olen sen viikon päiväkodissa missä olin muutama viikko sitten harjoittelemassa. Onneksi kohdalleni osui mukava paikka mistä sain vain kehuja harjoittelujaksolla.
Koulun käynti on kyllä ihan mukavaa, mutta on se mukavaa tulla omaan kotiinki.




perjantai 11. marraskuuta 2016

Sosiaalinen yhteisö ja sen voima




Jokaisella ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin yhteisöön tai ryhmään.

Perhe, ystäväpiiri, harrastus, työyhteisö, opiskeluyhteisö tai vastaava missä ihminen tuntee kuuluvansa joukkoon ja olevansa osa sitä.
Yhteinen tekeminen ja harrastus yhdistää ihmisiä.
Yhteisö on parhaimmillaan läpi elämän jatkuva sosiaalinen vuorovaikutus kanava. Hyvin toimivaan yhteisöön kuka vaan pääsee mukaan.

Ennen vanhaa yhteisöllisyys oli hyvin erilaista kuin tänäpäivänä. Naapurit kävivät toistensa luona kahvilla ja järjestivät pihatalkoita mihin kaikki osallistuivat mielellään. Sokerin lainaaminen oli arkipäivää. Suku kokoontui kerran viikossa ystävistä puhumattakaan.
Silloin puhelimet ja netti eivät olleet vielä suosiossa.

Tänäpäivänä sosiaalinen media tuo hyvinkin paljon ihmisiä ja mielipiteitä yhteen.
Joissakin tapauksissa ihmiset pitävät yhteyttä netin kautta ilman että ovat edes koskaan tavanneet oikeassa elämässä. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä Blogit. Ihmiset kirjoittavat heille tärkeitä asioitaan ja aatteitaan blogiin ja haluavat jakaa tiedon toisille.
Keskustelupalstat ovat täynnä eri aiheita mihin voi halutessaan myös osallistua.

Tänäpäivänä kommunikaatio tapahtuu hyvinkin pitkälti netin ja erilaisten sovellusten kautta. On snapchattia, watsuppia, instagramia, Messengeriä, facebookkia. Perinteiset puhelut ovat jääneet taka-alalle. Itse harrastan vieläkin pitkiä puheluita tiettyjen ihmisten kanssa.

Sosiaalista yhteisöä tarvitaan ihan joka paikassa jotta ihminen tuntisi itsensä osaksi ns. porukkaa. Ei kukaan halua olla yksinään. Hyvät ideat ja oppiminen syntyy hyvässä porukassa ja yhteistyöllä.

Hyvä työyhteisö on tärkeää jotta työ olisi mielekästä ja informaatio toimisi. Ei kukaan halua työskennellä työpaikassa missä jokainen katsoo vain omaa napaansa. Sama juttu ystäväpiirissä, harrastuksissa, opiskelussa yms.
Tiedon, taidon ja kokemusten jakaminen luo hyvän Me- hengen ja sitä kautta se tuo ystäviä ja laajentaa tukiverkostoa.

Onko sinun elämässäsi hyvä yhteisö tai ryhmä mihin koet kuuluvasi?











sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Koirat.


Meillä on kaksi kääpiöpinseriä jotka ovat hyvinkin energisiä, mutta suurimman osan päivästä todella rauhallisia viltin alla nukkujia. Monet ihmettelee sitä voiko koira kaivautua peiton/viltin alle, mutta kääpiöpinseri tekee sen hyvin helposti ja ilman apuja.


Nemi 5v





Alma 7v








Päivisin kun koirat ovat yksinään niillä ei ole koko asuntoa käytettävissä. Olemme rajanneet heidän tilansa niin että he saavat olla eteiskäytävässä ja kylpyhuoneessa.
Välillä viltit vaeltavat ympäri asuntoa. Se miten koirani saavat siirrettyä leiriään, käy hyvin kätevästi, nousee vain petiltään ja lähtee liikkeelle:








Koirat kulkevat pääsääntöisesti meidän mukana lähes tulkoot joka paikassa. Pienen koon ansiosta matkustus toimii autossa hyvin. Kesällä käymme koirien kanssa mm. veneilemässä, pyöräilemässä ja käymme myös kävelemässä erilaisissa paikoissa. Tosin ihan joka kerta emme ota koiria mukaan.
Syksyisin menemme välillä porukalla metsään keräämään sieniä ja marjoja. Alma on hyvin ahkera poimimaan kaikkea; puolukoita,mustikoita,erilaisia sieniä(jopa homeisia) ja lakkaa suuhunsa.
Alma on siis meidän perheen ahmatti ja yhteisestä tekemisestä pitävä koira. Ketä vaan Alma ei päästä lähelleen vaan hän tutustuu pikkuhiljaa.
Siinä vaiheessa kun Alma tuo lelun sinulle leikittämistä varten olet jo päässyt hyvin pitkälle.

 Nemi on meidän perheen metsästäjä ja samalla vieraista enemmän pitävä sylikoira. Väkisin häntä ei siltikään kannata repiä syliin koska siitä seuraa aina huonoa. Kyllähän kaikki sen varmaan jo tietävä.
 Mitä enemmän sorsia,sen parempi! Myyrät ja rusakot kiinnostavat myös erittäin paljon häntä.






Alma ja Nemi osaa olla myös hyvin omatoimisia. He leikkivät keskenään kotona, Nemi rakastaa varastaa meidän sukkia ja viedä omalle petilleen. Ne tykkää riuhtoa leluja ja levittää samalla vanua lattialle juuri kun olen siivonnut.
Alma tykkää seurata mitä me tehdään,jos esimerkiksi katsomme telkkaria hän tulee tv:n ja sohvan väliin tuijottamaan meitä. Toisinaan koirat tulevat pyytämään lupaa pienellä matalalla äännähdyksellä että saisiko hekin tulla sohvalle. Koirani ei saa pomppia sohvalle tai sängylle omatoimisesti vaan ainoastaan luvan kanssa, ja ne kyllä tietävät sen.



Minun koirani juttelevat(inisevät) paljon toisilleen eri äänensävyillä visuaalisien signaalien lisäksi. Ulos mentäessä Alma pitää välillä Nemille puheen matalalla mörinällä kun he istuvat eteisessä ja odottavat meitä.
Samoin jos Nemi innostuu ulkona jostain minkä mukamas näki niin Alma komentaa yhdellä haukulla että "nyt oli väärä hälytys". Sitten jos toinen haluaa toisen petipaikalle siitä täytyy käydä keskustelu, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää.
Vaikka olen kuusi vuotta elänyt noitten koirien kanssa, niin kyllä sitä on pakko välillä nauraa, on ne vaan niin hassuja!

Kommunikaatio on hyvin tärkeää, ilman sitä mikään ei toimi. Jotkut koirat kommunikoivat äänekkäämmin ja jotkut ovat hiljaisempia. Kaikkeen tottuu, täytyy vain osata toimia omalle koiralle hyväksi huomatulla tavalla.



lauantai 5. marraskuuta 2016

Kuulumisia

Heippa taas!

Niin se viikko taas vierähti yllättävän nopeasti. Kauheesti kaikkea saatu aikaan: näyttösuunnitelman sain tehtyä, kaikki paperit järjestettyä/mapitettua,mummoa kävin moikkaamassa pitkästä aikaa. Kävin yhtenä iltana hölkkäämässä 8km toisen koirani kanssa kun energiaa oli kuin pienessä kylässä(minulla siis, koirilla sitä on ihan aina).
Eikös se vanha sanontakin mene että laiska se töitään luettelee..joten siirrytäämpä eteenpäin.

Ihana lumi on saapunut vihdoinkin valaisemaan tunnelmaa! Joten synkästä ja pimeästä ei tietoakaan. Suomessa kaamos alkaa marraskuussa, jolloin aurinko pysyttelee horisontin takana. Kaamoksen voi ajatella positiivisestikkin. Voit hyvällä omalla tunnolla poltella kynttilöitä ja laittaa pihavaloja ja jouluvaloja omalle parvekkeelle tai pihalle. Omasta kehosta huolta pitämällä esimerkiksi vitamiineilla ja liikunnalla jaksaa myös läpi pimeän kauden.
Illalla voit katsella kauniita revontulia mikä on suuri etukoikeus meille pohjoisen ihmisille.

Aamulla kävelylenkillä otin pari kuvaa teille. Järvi on osittain jäätynyt ja lumi on hienosti satanut jään päälle. Tässä vähän aamufiilistelyjä:






keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Luovuus ja inspiraatio




Luovuus on aiheena minulle hyvin tärkeä. Koen olevani luova ihminen aina silloin kun haluan sitä olla. Luovuus tarkoittaa minulle sitä että saat itse toteuttaa oman suunnitelmasi tai ideasi juuri niinkuin haluat sen tehdä, ja alusta loppuun asti.





Kukkakauppaurallani sain tehdä asioita omalla tyylilläni mutta kaikella tekemisellä oli se kultainen keskitie, kaava mitä piti noudattaa. Tarpeeksi kauan kun harjoitteli niin sitä kehittyi paremmaksi tekijäksi. Olen hyvin kiitollinen siitä että sain kokea ja oppia kukkakaupan maailman. Tällähetkellä olen vielä onnellisempi kun uskalsin hypätä loppuenlopuksi hyvinkin epävarmasta sesonkityöstä opiskelemaan uutta alaa missä työllistyminen on satavarmaa. Luovuutta voi toteuttaa muuallakin kuin työssä.



Peruskoulussa ainut kymppi oli kuvaamataito ja se olikin siinä iässä ainut asia mikä kiinnosti. Olen sitä mieltä että kaikki osaa tehdä jotain taiteellisen luovaa.Täytyy vain antaa itselleen aikaa, ja ei olla liian ankara. Kaikki me teemme virheitä joskus.
Joissakin tapauksessa täytyy vain päästä siihen flow-tilaan missä keskittyy vain siihen tekemiseen.
Itselläni hienoimmat maalaukset/piirustukset ovat syntyneet niinkin yksinkertaisesti että päätän vain tehdä sen. Minulla harvemmin teokset jäävät ns. odottamaan ensikertaa koska vihaan jättää asioita roikkumaan.



Välillä mietin, voiko luovuuden virta kadota? Kyllä se voi, mutta vain tietyksi ajaksi. Henkilökohtaiset asiat vaikuttavat siihen mm. kiire,stressi, alakulo. Mikä onkaan parempaa terapiaa kuin ottaa se pensseli käteen ja ruveta sutimaan! Jokaisen sisällä asuu pieni taiteilija jos vaan jaksaa kaivaa sen esiin.
Inspiraation löytäminen on välillä hyvin vaikeaa. Jotkut ihmiset inspiroivat pelkällä olemuksellaan. Toisen ihmisen hyvä energia ja positiivisuus ruokkii ihmisen luovuutta ja jaksamista. Kaikki kaunis inspiroi ylipäätään! 
Tiivistettynä inspiraatio on osa luovuuden virtaa, elettyä elämää, kokemuksia ja tunteita jotka ovat kaikki meidän sisällä. Kokemukset ja eletty elämä innostavat sinua tekemään luovia tekoja. 
Joskus inspiraatio vaatii sen matkan esimerkiksi johonkin toiseen maahan jotta elämännäkemys laajenisi ja luovuuden kukka taas kukkisi.

Tässä vähän pohdintoja luovuudesta ja sen yhteydestä elämään. :)
<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18321735/?claim=y7m28ysjw74">Follow my blog with Bloglovin</a>
                                                                -Jenna-


(Kaikki kuvat ovat itse otettuja ja kimput ja piirustukset olen tehnyt itse)